Mene metsään ja nauti hyötyliikunnasta!
Olen syntynyt maalla ja asun siellä nytkin hyvin mieluusti. Tosin neljän vuoden pätkätyö eduskunnassa aiheuttaa sen, että voin nauttia maaseudulla asumisesta nyt vain osa-aikaisesti.
Tämä syksy on ollut todella hienoa aikaa. Marjoja ja sieniä on ollut ennätyksellisen paljon. Vielä tänään, siis marraskuun puolivälissä, kävin vaimoni kanssa sienestämässä. Vain noin tunnin metsässä käynnin seurauksena oli kaksi ämpärillistä suppilo- ja kosteikkovahveroita. Kaikkiaan yksinomaan näitä sieniä olemme keränneet yli 200 litraa!
Kaikki kolme pakastinta on täynnä sieniä ja marjoja. Niitä on siis pahan päivän varalle, sillä joka vuosi luonto ei ole yhtä antelias kuin tänä vuonna. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että mustikkasato oli erinomainen. Mustikka on poikkeuksellisen terveellinen ja hyvänmakuinen.
Maaseudulla asuville ihmisen ja luonnon välinen kanssakäyminen on luonnollista ja luontevaa. Jokainen täällä arvostaa luontoa terveellä tavalla.
Samaa ei voi sanoa asfalttivihreistä. Heillä turhan usein luontokemukset rajoittuvat siihen, mitä raitsikkalinja varrella havaitsee. Joskus he toki poikkeavat punkkupulloineen lähimpään puistoon, ja jälkeen jää siivoton paikka. Tämäntasoisten luontokokemusten perusteella he hyvin herkästi tulevat sitten sanomaan, miten meidän muiden pitäisi elää.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hyvä kirjoitus. Itse aamulla kävin hakemassa omasta metsästä sienet ja par aikaa on sienikeitto porisemassa. Suomi on hieno maa.
Juuri tulin hirvimetsältä. Olen osallisena metsästysseurassa jossa on 5-lihaosuutta ja 3kaatolupaa. 2-aikuista on pakastimessa ja vasa vielä juoksee. Vaimoni kanssa minulla on käytössä 4pakastinta, joista löytynee n,1000l tilaa.
Hilloja, mustikoita, karpaloita, mansikoita, herukoita, vadelmia, karvarouskuja,tilliä, persiljaa, purjosipulia.
Kaikki itsekerättyjä ja -viljeltyjä. Lisäksi kellarissa avomaankurkkuja suolattuna, punajuuria, porkkanoita ja ainoat ostotuotteet perunat!
Legentaa minun ei tarvitse laittaa, sillä ammatiltani olen puutarhuri!
Takavuosina harrastin myös kotiviinin tekoa, mutta nyt ei ole saanut aikaiseksi.
Ei kait tässä ihmeitä tapahtu vaikka lama ja taantuma iskisi, kunhan sähköä vain riittää!
Tämä vuosi on erittäin hyvä marjavuosi!
Et ole sentään lapinjuomaa tehnyt? Ainakin lapsuuteni pohjoispohjanmaalla tehtiin Lapinjuomaa. tai en tiedä tekivätkö muut, sillä äitini oli kotitalousopettaja ja se lapinjuoman valmistus saattoi olla jostakin muualta kotoisin kuin pohjoispohjanmaalta.
Siis käsitykseni mukaan lapinjuoma ei ole lapista kotoisin, vaikka sitä siksi kutsutaan?
Täysin outo nimi"Lapinjuoma!Kerrotko hiukan tarkemmin?
Tänään söimme hirvipullia, puikulapottuja, porkkana/puolukka/(nauris hiukan)salaattia, ruokajuomana sitruunahapolla tehtyä karpalotuoremehua!
Arvatkaapa pojat lähtikö nälkä?!
Lapinjuoma on vaaleanpunertavaa mustikoista, sokerista ja vedestä auringonvalon vaikutuksesta syntynyttä siiderimäistä juomaa.
Kokeilin yhtenä kesänä kuinka puikula lähtisi täällä etelä-suomessa kasvamaan ja tulihan niitä perunoita ihan hemmetisti, mutta olivat hirmu pieniä. Lapissa on sen verran pidemmät päivät, minkä johdosta se kai ei menesty täällä etelässä, mutta tulipahan sekin kokeiltua.
Ja varmaan lähti hirvipullista nälkä. Keittokirjassa "Uroskokin oivalluksia" oli epäonnisellle metsästäjälle hirvenlihapullien teko-ohje naudanjauhelihasta. :D
Ei ole hirveä tullut syötyä opiskeluajan jälkeen. En itse harrasta metsästystä, eikä riistalihaa oikein saa nykyisin mistään ostettua.
Karhun lihoja huutokaupattiin tuossa lähistöllä, mutten kerinnyt paikalle.
Marjastuksen ja sienestyksen ohella toinen todella mieluinen harrastus on metsätyöt. Tässä huushollin takana on metsämaata sen verran, että aina siellä jossakin kohtaa riittää kohennettavaa.
Varustuksena on moottorisahan ohella iso mönkijä, jonka perässä on teliperäkätty. Se on yhdistelmänä näillä Salpausselän kankailla hyvin maastokelpoinen/käyttökelpoinen.
Polttopuita teen aina vuosittain sen verran, että ainakin pari taloa lämpiää kotimaisella energialla. Savusaunaa lämmitän 2-3 kertaa viikossa, ja sen lämmittämiseen menee saman verran puuta kuin varsinaisen talon lämmitykseen!
Ylimääräiset tuotokset naapuri hakettaa ja vie edelleen isoon lämpökeskukseen kirkonkylälle. Kuitupuu menee puolestaan sellukattiloihin.
Metsätyöt ovat ohjelmassa erityisesti keväällä ja alkukesästä. Loppukesä ja syksy menee sitten blogissa mainittuihin harrastuksiin.
Ja tietenkin pitää myös kalastaa. Metsästykseen en ole innostunut, vaikka tänään lähden kylän metsästysseuran hirvisopalle. Se on mukava koko kylän kokoava yhteinen tapaaminen.
Tulin juuri hirvipeijaisista. Ruoka oli todella hyvää. Kyläläiset olivat kehittäneet myös muuta mukavaa ohjelmaa. Ja mikä tärkeintä, tunnelma oli lämminhenkinen...
"Tämä syksy on ollut todella hienoa aikaa. Marjoja ja sieniä on ollut ennätyksellisen paljon. Vielä tänään, siis marraskuun puolivälissä, kävin vaimoni kanssa sienestämässä. Vain noin tunnin metsässä käynnin seurauksena oli kaksi ämpärillistä suppilo- ja kosteikkovahveroita. Kaikkiaan yksinomaan näitä sieniä olemme keränneet yli 200 litraa!"
Eduskuntatyö on paras työpaikka luontoharrastuksen kanssa, kas, kun se on työpaikka, jossa työssä käyntiä ei kontrolloida.
Jos Reijo olisi töissä vaikkapa paikkakuntansa autonrengas-yrityksessä hallin puolella,- ei tällaiseen ruuhka-aikaan olisi aikaa suppiksia poimimaan.
Mitä nyt viikonloppuna vähän aikaa jäisi, mutta kun tuo renkaanvaihto on sitä ihkaoikeaa työtä, niin ei tahdo jaksaa nääs.
Kun olen lukenut avauksesi,- ja kommentointiasi, vaikuttaa, että aiot käyttää eduskuntatyöaikasi mahdollisimman tehokkaasti omien töittesi tekemiseen köh, köh.
No, eduskunta todellakin on ainoa työpaikka, joka sellaisen mahdollistaa....Vieläpä kunnon liksalla.
Kappas vain. Tyry se löysi negatiivistä tästäkin blokista, ja vain siksi, että kirjoittajana on väärähenkilö!
No ei ole väärä henkilö. Hän on Perussuomalaisten kansanedustaja Reijo Tossavainen.
Minusta Reijo Tossavainen on sympaattinen ihminen, koska hän puhuu niin totta,- ja rehellisesti kuin osaa.
Tämä ei ole vitsi.
Toisella tavalla sanottuna Kansanedustaja Tossavainen ei valehtele,- eikä venkoile puhumisessaan. Hän on oma itsensä,- ja se on kuitenkin tärkeintä.
Hän on kuitenkin kansanedustaja,- ja aivan samalla tavalla, kuin hän on arvostellut toisia kansanedustajia pyrkyröidessään poliittisessa toiminnassa, myös minä arvostelen häntä.
Sillä erolla; Minä en pyri eduskuntaan,- vaikka rehellisesti itselleni tunnustamalla, minun täytyy sanoa itselleni: Olisin kyennyt siihen, jos välillä olisin jättänyt moraalista kivirekeä perässäni vetämättä.
...Noo', näillä mennään...
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 10 kommenttia